tässä porisen, että sehän on taas torstae! Ne jokku viisaat on joskus huomanneet, että torstae on toevua täönnä. Miten se sitte ilimenee. Sitä eivät viisaat kerro, vaen pittää tässä seorata enteitä ja kopolla kourin oottaa mitä se mahtaa torstae etteen nakata.

Keväkki mennee pitkin harppaoksin etteenpäen. Arskaki paestaa niin imelästi, että jottahan! Takapihalla jo nurmikko vihertää ja orapihilajassa silimut turpuvaa.

Mun Esteriki on hyvin innossaan alakavasta kasvukauvesta ja uhkijana silimut paesuu ja kai kohta alakaa viherijjää näkymään.

Mikäkö Esteri? Seon omenapuuneitonen, jonka saen synttylahjaksi jäläkikasvulta muutama vuosi sitten. Ulijaasti se on kestäny pohjan pakkaset ja pyryset pahatilimat. Esteri antoe jo viimesyksynä maistijaisia. 5 pikkusta omenaa antoe uskuva, että niitä voisi tulla enemmän tänä suvena. Mahottoman hyvän makusia oli!

Eilen se pikkusen ripsautti vettäkin, mutta kovin vähäksi jäi. Muutamaan pisaraan. Vettä huutaa luonto tosissaan. Ennen ei kasvu lähe kunnolla käöntiin.

Näetä tännän tuli mieleen. Mitä huomenna? Sen näkee sitten! -O-