KEVÄT VOITTAA !!!

Niin kauan kestivät pakkassäät,
pohjan puhurit ylläni kulki.
Minä kasvojain viimalta suojelin,
surunsumu silmäni sulki.
Talvi piteli minua vallassaan,
jääti minut paksulla roudallaan.

Minä kuljin suojaa etsien,
nostin puseronkauluksen pystyyn
Mutta korvissain viimat vinkui vaan,
enhän kyennyt ystävystyyn.
Sokein silmin vain kuljin eteenpäin,
kun lämpöä tunsin yllättäin.

Minä seisahduin siihen ja empien,
käden kohmeisen poskellein nostin.
Minä tunsin lämmön, en kuitenkaan
tienyt mistäpäin lämpöä tunsin.
Minä katselin suuntaan jokaiseen,
maahan katsonut en, kevät loskaiseen.

Sillon huomasin katseesi lämpöisen,
se jostain kaukaa luokseni loisti.
Kylmän tunteen, viiman ja pakkasen
lämpö sen minun rinnasta poisti.
Minä katsoin, katsoin ja katsoin vaan,
jopa rupesi rintani sulamaan.

Minä tiedän nyt on jossakin,
mulla ystävä joka muistaa.
Kevään tuulet lempeät sielustain,
kuivuneet oksat alas puistaa.
Syömessäin uusi kevät nyt koittaa saa,
ja kesää vehreään, kohta vaeltaa.