AVIOLIITON TARINA

Sinä muistatko sitä kun lähdettiin,
elonpolkua yhteistä kulkemaan.
Silmin seesteisin eteenpäin katsottiin,
löytämmekö sen onnenmaan.
Käsikädessä alussa kuljettiin ,
usein suukoteltiin ja halattiin.

Kului vuodet , menivät polkumme
yhä kauemmas toisistansa.
Kylmenemään alkoivat tunteemme,
kumpikin koetti parastansa.
Väliltämme rakkaus kuoli niin,
kumpainenkin väristiin- paleltiin.

Sinä hait lämpöä viinasta,
jota et enään minulta saannut.
Et tietänyt siitä piinasta,
jota koin , kun yksin oon maannut.
Yhä kauemmas pakenit luotani pois.
pakenevaan ei tuhlata tunteitaan vois.

Mitä annot minulle , tiedä en,
ahdistusta ja pahaamieltä.
Kolme lasta ja särjetyn sydämen,
niin vähän rakkautta löytyy sieltä.
Minä haluan lämpöä , ihmistä vaan,
en "rahaautomaattia" ollenkaan.

Tässä seison nyt.... tienhaarassa,
mietin lähdenkö omaan suuntaan,
Oma elämäni on vaarassa,
jos pysyn vain paikallaan.
Jos valitsen tien vapauteen,
kuinka paljon lapsillein pahaa teen.

Kuitenkin vain minä itse voin,
oman elämäntieni taittaa.
Niin paljon jo siitä muille soin,
nyt kokeilen, miltä elämä maittaa
Nyt viimeinkin annan itsellein sen,
oman tieni ja oman vapauden.