ne kevväät oliki työntäöteistä aekaa. Kelloja ei sillon vilikuiltu, eikä niitä taennu ees olla ku isännillä.

Vaekkei ollu kesäaekoja oli jo joskus 4 maissa herätty kiireellisiin hommiin. Juuri kun oli saatu polttopuut tulevan talvenvaralle saatu kondikseen alkoi toukotyöt.

Tuo polttopuusouvvi olikin kestänyt kuukausitolkulla. Polttopuuta tarvittiin tosi palijo. Hatarissa kömmäköessä oli joka huoneessa tulisija ja jumalaton kiviläjä pirtinnurkassa joka söe metristä halakuva joka pakkasaamu rumat kasat.

Sillon ei ollut moottorisahoja. Pokasahalla pätkittiin rangat aluksi ja sitten kirveellä pieneksi jonka jälkeen vielä klapit pinottiin. Siitä hommasta onki jääny pakkotyön maku mieleen. Keväällä kun olisi ollut pikkupojalle muutakin värkkäämistä.

Tosi vähän sitä höpöstelyaikaa jäi sitten kun alkoi jotain hommaa pystyä tekemään. Kortesa piti kekoon kantaa, vaikka monesti se korsi oli liiankin painava.

Tojellista lapsityövoimaa. En tiijä, ei kai se haitaksi ollut, oppi tietämään ettei leipä helpolla suuhun tule. Vaen kun kovan kokkee, niin pehemijän löytää. Nyt ei työ haettaa harrastuksia. Hyvä näin! -O-