VOE KEHVELJ

Voe kehvelj kun minua kenkuttaa
nämä ankijat syksynajat
miksi pittää olla niin hatarat
monelakin nuo asuinmajat
Tuuli vonkuen sissään puhaltaa
ja se vettää vanahaa nilikkaa
eipä nuoret ossaa aavistaa
vaen ne julumasti vanahaa pilikkaa.

Voe kun pääsisi vielä paestamaan
tuo aorinko läpitte vuojen
aena päevästä toeseen paestelis vaen
meille ihanan kesämaan suojen.
jopa oesi se sitte mukavaa
kelteisillään juosta mettään
aevan luonnonlapsena elämään
eikä tarvisi ujostella kettään.

Luonnonlapsena elellä siellä saes
voesi omaksua aevan uutta
ei huolia murheita ollenkaan
oesi vaen pelkkää onnellisuutta
puusta hejelmää suuhun nappaesi vaen
niin kun taevaan linnut saes ellää
no ehkä pupunki pattaan tappaesi
sen luita naottijen imeskellään

Eijoes huolia ei oesi kylymää laen
pelekkää hellettä kaonista säätä
lämpimijä suvipäevijä vaen
eikä mistää löytyisi jäätä
jopa ois immeisen elo mukavaa
ellää mettässä villien laella
paratiisissä kun elää saes
oesi riitaa ja tuskija vaella.