KESÄN HAEKAELUJA

Suattoohan tuota vähä ällistellä
mitä voesi olla syvämmellä
jos äkkijä sulasi lumet poes
ja keskikesä meillä täyvvelleen oes.

Uatteleppa kun oesi tuas ystävvee monta
tuha inisijjää, aevan onnetonta
nehän hakkoo immeistä iestä ja takkoo
vaekka aevan raohassa kentällä makkoo.

Ja saje kuurottii ne lisäsä tuovat
kun kylymää vettä ne niskaamme suovat
ja öeseen aekaan pannee kaeken halla
täös tuho tullee työnnöllä muutamalla.

Vuan mitäpä haettaa ajat hymyyvät mulle
yhessä mennään sillon vaekka ajelulle
sie ajjaa saat mie kae touhuun muuta
sitte illantullen katotaan kelemijjää kuuta.