EI PAISTANUT KUU

Ei paestanut kuu eikä tähetkää
kun mä kotuvani lähin kerran
ei kukkaa jääny mua kaepaamaan
Vahti-koera kae jonkin verran.

Oli syksynen päevä harmaja niin
vasten naamaani rätki jo räntää
minun huuleni kertasi tarinaa
joella ei ollu päätä ei häntää.

Jollae keinoen raahausin kaopunkiin
mutta siellä ei mua kaevannu kukkaan
kulukukoera kae yhtä kojiton
väkisellä se tukkeosi mukkaan.

Nyt koeran kansa mä reissaelen
roskiksesta me saahaan ruokaa
jossae kolossa öetä vietetään
tätä elämää koeraki huokaa