JA EI KUN TALOKSI

Liisan maha on sekasi huonosta tiestä,
mielessään jo soemaa maalaesmiestä.
- Minkä takkii sen piti niin luijaa ajjaa,
taetaa ukkopaha olla pahasti vaijjaa.

Jopa Liisalla alakaa mahhaaki vääntää,
siitä huolijaan sille Jussille ääntää;
- Liekö vessaa talossa, taekka puuseetä,
mulla tässä on nyt asijat aevan päen peetä.

- Täällä eletään luomuva vanahaan malliin,
tuollon riuku, voet luovuttaa annoksen kalliin,
takapuolen voe pyyhkästä sanomalehtiin,
vaekka Kansan Tahtoon, avviisiin rehtiin.

Yhä kovemmat paeneet hyökkää Liisan puohon,
riukua silimä ettii jää Jussi tuohon,
navetantakkaa löytyyki se helepotuslankku,
sempä päälle hivuttaotuu Liisan kankku.

Vuan rutasemalla Jussi teheny on pukin,
värkki hajuvaa heti tekkee Liisa mukin,
suoraan jätösten päälle pyllähtää naenen
ja samalla laokijaa se sissäenen paene.