AATAMI JA EEVA

Niinku Aatami ja Eeva  paratiisissa kerran,
kaksi immeistä siinä huomasivat sen verran,
jotta sommaa on kahestaan luonnossa olla,
siinä kissaella kahen pihanurmikolla.

- Mitteepä se sannoo tämä isäntä vaenen,
oesko nytten löytyny se sopiva naenen,
jonka kansa voesi viettee pitemmän aekoo,
hullutella ja huutaa että mehtä raekoo?

- Kah, kovin mukavoo on tämä tierenpeli,
ja kun sattuki vielä näen notkija keli,
että iliman vuotteita ihan hyvin tarkee,
eikä mielessä synkkyyttä eikä arkee.

- Sullen passaako tämä Ryöhnykäesen Liisa,
jaksatko olla minun kanssa alavariisa,
ja jatkoo minun kanssa muajussin sukkuu,
jos ei yölläkää jaksa ihan aena nukkuu.

- Kah, vakavasti sellasta harkita pittää,
periaatteessa mulla ei oo estettä mittää,
vuan kun loppuu lokosat poekamiespäevät,
jos se kavuttaa kun unohuksiin jäevät?