TÄMÄ SE VASTA EPELI

Alakaa toepuva Liisa, kengät jalosta heittää,
luomulanta tarkoen kaekki vuatteesa peittää,
nousoo jalolleen siitä muuttuu naesen käötös,
nytpä alakaaki Jussille oma riptiisi-näötös.

Tanssiaskelin Liisa alakaa riisuva mekkoo,
tuntuu Jussilla aevan, että pääki jo sekkoo,
voe iheme kun on siinä naesen lihhoo,
hiki Jussilla aevan jo pintaan kihhoo.

Iliman vuatteita Liisa, ihtijään pestä alakoo,
nostaa välliin kättä ja ojentoo jalakoo,
Jussin silimissä vilisöö salasta paekkoo,
veltous Jussista tarkon kauaksi kaekkoo.

- No miltä se näöttee, kelepaako naenen?
Kyssyy Liisa tuo morssii niin naoravaen,
ihan soekeena Jussilla silimät kahtoo,
mitähän tästä hommasta tulla mahtoo.

- Voe lempo, sinähän se taijat epeli olla,
tässä tunteet rihuvatki ny kunnolla,
syvän hakkaa ja muutennii outo on olo,
kovvaan paekkaan ny joutunu on poeka-polo.