TOMERA TÄTI

Linija-aoto pysähtyy, vähentee väkkee,
het Jussi joukosta Liisan näkkee,
meleko tukeva, ei mikkää kaonokaenen,
vuan hammeesta päätellen aeto naenen.

Kohottaotuu jo Jussihi jalakoesa varraan,
oli aotolle varannu paekan parraan,
olj siinä tilloo ja katteluaekoo,
hyvin Liisan kaelotus korviin kaekoo.

- Oukko sinä se Jussi vaen viärässäkö lienen,
Liisa huutelee pistee jo töppöstä tiehen,
-Kah, en tuota tiijä, ryviskellee Jussi,
Liisa lähenee on käjessään karkkipussi!

- Minä tulijaesta muuta en keksiny laesin,
joko vallan tässä hommassa erehtyy taesin,
tokko sullaa sokeri Jussin suussa?
ja pitäs löytyvä virtaa monessaki muussa.

- Voe tokkiisa! Tokhan on virtaa sentää,
aevan heleposti Lata satasta lentää,
eikä jarruja tarvihe täällä käöttää,
eikä katastusmiehelle aotuva näöttää.
Vuan katohan konnaa, eipä tarttaa peli,
se varmaan haettaa tämä kostija keli,
hapettunu kae lienee akussa napa,
vae eipä tää pikkunen häerijö tapa,
jospa tyrkkäät pikkusen persepuolta,
kun se sähköpuoli Latassa antaa huolta.