ON NIIN PALJON IHMEELLISTÄ
Katsoo lapsi ihmetellen,
kuuta taivaalta tapaillen;
- Mikä onkaan kirkas kiekko,
moinen pallo kummallinen?
Milloin tullut lie mokoma,
kiiltelemään taivahalle?
Äiti miettivi vähäsen:
- Kuule lapsi pienoiseni,
kuu on kullasta kerätty,
hopeasta houkuteltu,
lasten pienien valoksi,
talviöitten tarpeheksi.
Katsoo lapsi ihmetellen,
tähtitaivasta tähyten:
- Miksi lienee taivaan tähdet?
Miksi silmiä satoja,
vilkkumassa taivahalla?
Äiti miettivi vähäsen:
- Kuule kulta lapsoseni,
tähdet oppaana sinulla,
matkatessa polkujasi,
myöskin viittana vähäsen,
eksyneenä kulkiessa.
Kysyy lapsi ihmetellen,
päivän kauniin koittaessa:
- Miksi aurinko alati,
jokapäivä paistelevi?
Äiti miettivi vähäsen:
-Kuule kulta pienoiseni,
oma mussukka, muruni,
aurinko on muovaeltu,
tuonne taivaalle valoksi,
kasvun, lämmön lähteheksi,
meidän ihmisten iloksi,
Sanoo lapsi ihmetellen:
- Ihmeitä on taivas täynnä,
kummastuttaa se jokaista.
Kommentit