ON NIIN PALJON IHMEELLISTÄ

Katsoo lapsi ihmetellen,
kuuta taivaalta tapaillen;

- Mikä onkaan kirkas kiekko,
moinen pallo kummallinen?
Milloin tullut lie mokoma,
kiiltelemään taivahalle?

Äiti miettivi vähäsen:

- Kuule lapsi pienoiseni,
kuu on kullasta kerätty,
hopeasta houkuteltu,
lasten pienien valoksi,
talviöitten tarpeheksi.

Katsoo lapsi ihmetellen,
tähtitaivasta tähyten:

- Miksi lienee taivaan tähdet?

Miksi silmiä satoja,

vilkkumassa taivahalla?

Äiti miettivi vähäsen:

- Kuule kulta lapsoseni,
tähdet oppaana sinulla,
matkatessa polkujasi,
myöskin viittana vähäsen,
eksyneenä kulkiessa.


Kysyy lapsi ihmetellen,
päivän kauniin koittaessa:

- Miksi aurinko alati,
jokapäivä paistelevi?

Äiti miettivi vähäsen:

-Kuule kulta pienoiseni,
oma mussukka, muruni,
aurinko on muovaeltu,
tuonne taivaalle valoksi,
kasvun, lämmön lähteheksi,
meidän ihmisten iloksi,

Sanoo lapsi ihmetellen:


- Ihmeitä on taivas täynnä,
kummastuttaa se jokaista.