.PEKKO-PEIKKO

Pekko-peikko pikisilmä
huolissansa on,
kun ei tiedä
mistä saisi peikkomorsion

Kaikki jotka metsässä on
ovat siskoksia
Eihän vaimoksi voi kukaan
siskoaan kosia.

Pekko mietti poikamiehenä
on tää olo kurjaa.
Ei kukaan selkää rapsuta
ei tossujakaan korjaa.

Jos sinipiikaa vaimoksi,
nyt empimättä pyydän,
hän kukista ja hunajasta
kattaa juhlapöydän.

Pekko puki yllensä
nyt parhaan juhlapuvun.
Häihin aikoi kutsua
hän koko peikkosuvun

Mutta ensin sinipiikaa
kosia kai täytyy
ennenkuin morsiuspari
onnestansa räytyy

Komeahan Pekko oli
juhlapuvussansa .
Karhunsammaleesta takki
puukengät jalassansa.

Saapui luokse keijukaisten
silkkisiipi ihanaisten

Pekko vähän punastui
kurkkuaan kakisteli
Sitten sanoi:-ihana
oot niin kuin enkeli.
Sua pyydän vaimokseni
tulethan sä mulle
mä sua kyllä rakastan
ja hyvä oisin sulle.

Keiju katsoi Pekkoa
ja sanoi:-kiltti lienet,
mutta peikon ruokana
on marjat sekä sienet
Keijut syövät hunajaa
ja juomana on mesi,
liian suurelta se näyttää
sinun kämmenesi.
Olen kovin pikkuinen
ja olen lapsi valon
Enpä viihdy pimeässä
perällä synkän salon.
Siis etsi peikkotyttöä
sä kyllä hänet löydät
hän suostuu sulle vaimoksi
kun kauniisti vain pyydät.

Niin lähti Pekko allapäin
mut´ kuinkas sattuikaan
Aivan vieras peikkoneiti
käveli matkallaan

Hän Pekon pyysi mukaansa
ja piakkoin - kukaties
on ystävämme Pekko-peikko ,
onnellinen - ukkomies.