KOLLIKISSAN LOMAHETKI

Katti Kollikissa loikoi
tuvan seinustalla,
häntä oli peittona
ja ruohomatto alla
Kevätaurinko jo paistoi
aivan lämpimästi,
Katti nuoli huuliaan
nukutti imelästi.

Tappelussa tiukimmassa
oli ollut Katti,
kun sen reviirille oli
tullut Toisten Tatti,
eipä kestä Katin sisu,
Tatin kauas häätää
oma piha jokaisen oma
sen jo laki säätää.