tuolla hummeetissa tapahtuu, vaekkei sitä aena hoksi! Hyvinki maenijoeta asijoeta putkahtaa mieleen, varsinki kun päekkäreillä torkkuu. Sitton paenavinnaan mieleesä, että tuohan pittää kirijotella kuhan on konneen ääressä.

Vae annahan olla. Kun sitä on sorvinääressä ja alakaa penkomaan asijoeta tuolta muistisopukoesta. Mutta... kaekkija kans Ei muista pätkääkää mikä oli ollu hetki sitte niin lookista ja selevää.

On se tuon muistin kanssa. Vaekka se ei juur normaalija päevärytmijä haettaa. Mutta kuvaristikon täötössä sen huoma kuinka tieto on kattelussa. Mikä on ollu ennen hyvinki tuttu asija, niin nyt se putkahtaa mieleen vasta kun siihen sannaan tullee tarpeeksi apuja.

Mutta näehän se mennenee jokkaesen kohalla. Muistisolut vanahenee, vae oekeiko jokin trompi kaataa koko muistimetikön. Siinei oo palijo muuta tehtävissä kun kokkoella lakkoutuneesta kasvusta käöttötavaraa tulevaa varten. Jos tuon nuin vertaoskuvana ilimaseisi.

No niitä trompeja ja jopa sunameita vyöryy muistimetikön kimpussa myötääsä. Mikkää muurit eikä suojaokset pysty niitä estämään, joten siitä vaan! Uutta kasvuva ei oikein tohi oottaa. Kuivettuneita muistoja voe kaevella tuolta muistivaraston pohojilta. Neon säelyny, ihime kyllä, meleko hyvänä ja käöttökeleposena, pikkusen ajanpatinaa pinnassa, mutta se lissää niihen arvua.

Joten ei säekähtää jos välliin nakkaan jonku vanahan klapin miiluun . Kyllä se lämmittää aenaki ommaa mieltä! -O-