KETTU KETKULAN ANSAT

Orava katseli kuusenoksalla,
kauhean korkealta,
kuinka se kettu Ketkula,
viritti ansojansa.
aikoi se kettu oravan,
saalistaa eineheksi,
mutta on Ollikin etevä,
se kyllä keinot keksi.

Ketkula eipä se puuhun nouse
kun sillä pää ei kestä,
Ollia puu ei korkeinkaan,
ylös nousemasta estä.
Ei haittaa Ketkuln ansat nuo,
Olli pistää käpyä suuhun,
huoletta ketulle irvistää
Ketkula kun ei pääse puuhun.