TÖYSÄNTYTÖN KEVÄTPUUHAT

Kevät kaatuu ikkunasta
suvi saapuvi suloinen,
kevyillä kengillänsä,
somaisilla supikkailla,
päällä hentoiset hepenet
liehuvainen mekko päällä.

Kevät kurkistaa sisälle,
katsoo ruudut, katsoo nurkat,
katsoo lattiat lakeat,
kurkistavi komeroihin,
vilkaisevi vierustohin,
tutkii tarkasti jokaisen
seinäpinnan piintynehen.

Senpä huomasi pahasti
ikkunat on töhrittynä,
kaaos kauhea komeron,
laatikoissa sikinsokin
kaikki tärkeät paperit,
tavarat niin tarpeelliset.

Mies on kaukana kylässä,
eipä saavu sanomahan,
miten helposti, hopusti
saisin talon sortillensa.
Kertokaa toki minulle,
mistä alan, miten jatkan?
Paanko euroa eholle,
piian otan penkomahan,
minun mainiot tavarat,
romut kaikki kunnolliset.

Auttakaa toki vähäsen,
ettei satu väärät aineet
ettei irtoa tapetit,
eikä lähde linoleumi,
taikka parketti pakene,
tämän kämpän lattiasta?