JOSPA VAEKKA AKAKSI

Ny ei Jussija ujjous ei arkuus haettaa,
siihen puhelimen viereen putellin laettaa,
sitte numeron valihtee ja nousoo luuri,
naesen iäntä Jussi saa korviisa juuri.

- Kah oeskohan siellä se Ryöhnykäesen Lissu,
oon miettiny sitä asijaa - eppäely on karissu,
millompa meinaat tulla kahtoon rukinpaekkaa,
sitte keitellään lihapotut ja ryypätään saekkaa.

- Ka miten se assii pyörähti tälleen?
Minä nousen linijuriin oon siellä välleen,
sittehän sen asijan parraeten näkkee,
minnen muista sitä onko siellä muutaki väkkee?

Jussi pullosta jälleen nappaapi naokun,
peräpiästä laskettaa melekosen paokun,
sannoo: - Papusoppaa uamulla nuamaan heitin,
sitä koko viikoksi kerralla keitin.

- Kah, se on elämäm merkki kun huoku kulukee,
kuhan julukisellapaekalla muistaa sulukee,
Vuan poristaan sitte kun piäsen sinne,
ku vaen tietäsin aotosta, laskeonko minne?

- No eipä tänne korpeen linijakot tulle,
vaen jos semmonen meininki passaa sulle,
Latan hitimiten minä tulille laetan
ensin puhtaan paijan piälleni laetan,
ja posottelen tuonne pikitien mutkaan,
en sua käveleen pannu oo aekonukkaan.