SUOJELUSENKELI.

Polku liukas mutkallinen,
kovin kuoppainen, kivinen.
Kiemurrellen metsän halki
johti pienelle joelle.
Yli virran vanha silta,
huteraksi jo lahonnut.

Lapsi pienoinen vaelsi,
yksin metsätietä pitkin.
Lapsi orpo ja osaton
oli matkaa taittamassa.
Luokse mummonsa halusi,
turvaa etsi hyljättynä.

Tuli sillalle poloinen,
kauhistuen katsoi aivan,
tuota siltaa vaarallista,
surmanloukkua peläten.
-Miten virran nyt ylitän,
joen suuren poikki pääsen?
Liukkaat palkit on pahimmat,
aukot suuret kammottavat.

Tyttö empien kokeili
jalallansa porraspuuta.
Oli liukas ja lahonnut,
petti palkki kengän alla.
Kuului siipien suhina,
kätehensä turva tarttui.

Suojelusenkeli ehätti,
varjelemaan taivallusta.
Suojaan eksyvän talutti,
saattoi virran tuolle puolen.
Käsikkäin yli menivät
enkeli ja lapsukainen.
Pääsi tyttönen perille,
vaaroilta näin varjeltuna.