valuva piisalle asti. Päevä jatkuu aemo askelin. Arska kipuvaa päevä päevältä korkijammalle samalla alakajen lämmittää korvallista.

Siellä Epyktissähän ne meinovvaa keikaottaa vallan nurin. Ohan se mukavata kokkeilla välillä muutaki ku tiktaattorin komennusta.

Eihän se mikkää aotuus oo - ei toki! Vuan kun massa saa jottae päähäsä niin rytinä alakaa.

Meillähän tuo näötästää menevän sinne tiktaattorin suuntaan. Levijästi virnuileva Soeni on kohta ISÄ AORINKOENEN joka ratkasee kaekki pulumat, pyyhkii perseet ja niistää nokat.

Hassuva se on tuo immeisen mieli. Jo toesen kerran sama porukka saa aekaan joukko hysterijän. Ja kaekki tämä nokkelija sanankäänteitä heittelemällä. No, Vennamolla ne oli omaperasija. Soeni suoltaa vanhaa , ennen kuultua jopa Vennamon fraaseja toistaa.

Aeka näöttää kuinka homma mennee. Aenakaa nuo ehokkaat persuissa ei palijo hurraeta kestä. Kylähulluja ja ilimanaekusija meohkaajia. Mitenkäs ne oli ne tyhyjät tynnyrit.?

Meikäläesen elämä ei muutu meni evuskuntaan vaekka mimmosta sakkija. No, tietenki jos tullee kovin ankijat ajat. Vae eikö tuota jottae leivänkyrsää löyvvy jolla hankaa tuota näläkäviuluva. -O-