vuuven aekana itte tekemistään kolttosista ja muista mielenraohaa jäötävistä tappaoksista. Seon saatava tässä muutamassa päevässä velat maksetuksi ja luppaokset täötetyksi, sitte sitä passovaaa lähtijä puhtaalta pöyvältä kahtelemmaan minkämoesta matkaevästä sitä seoraavalle vuuelle niin ku meinovvaa hankkija.

Suattaahan se silti tihkasta menomeininkit jos joku rommaos sattuu. Vuan arpapelijäpä seon tämä immeisen elämä muutennii. Vuan varraotuu kuitennii siihen, että ei ensimmäeseen arijänteeseen nyykerry.

Ohan se tietennii elämä ensi vuonnahi vaekijjaa ja aena ei mieli mettä keitä, kuitenki sitä pittää vaen rohkijasti hyökätä päen tuulta, huolimatta vaekka naamaan rätkii räntää ja eissä on umpihanki.

Umpihankijahan se tahtoo meikäläesen taeval olla. Eipä tuota ou tullunna seorattuva muihen jälissä vaen koettanu keksijä jottae sellasta joka itestä tuntuu mukavalle.

No eipä tuota tässä ijässä ou palijo vaatimuksija ja se umpihankiki alakaa olla liijan suuri vastus. Vaen aenahan voe antaa mielikuvijen rullata pääkopassa ja naottija silläkeinon virtuvaalisti, vae miten ne nuo hienommat immeiset ilimineeraa?

Blokata meinaan etteenni päen, jokapaevä kun oon kotisalla. Jos kukkaa muu ei naoti, niin aenaki mie ite kun suap miettii kaekkija hulluja asijoeta ja puhaltaa sitte ruutuun immeisten mieliksi tae inhotukseksi.

Sepä ei oo mun murhe. Joka ei tykkevä se jättää lukematta, eikä luultavasti ennää palaja. Toevotaan että joku  pikkasen tykkäki! -O-