KIISTELEVÄT RÖLLYKKÄMÄET.

                                      HAALARIT

        (Heikki tulee ulkoa kiukkusena.)

HEIKKI:
 - Voe jumaliste! Ei oo palijo taas järki päätä pakottanu meijän emannuksella. Sanon vaan.
LIISA:
 - No mitähän erinomasta se nyt on tehny kun isannuus tullee ja hyokkää kimppuun kuin villi peto.
HEIKKI:
- Ajattelleepa ite, jos vähhääkää on vielä ällijä päässä. Mitä on viimeaekoena tullu puuhattuva?
LIISA:
- Taas se vouhksee tyhyjän takia. Mikä nyt on kankkuun pistäny.
HEIKKI;
- Minnoon tuha kertaa sanonu, että minun reviirille ei akkojen tarvi tulla.Vae uskooko nämä? Pertana, taas oli kaekki sekasi.
LIISA:
- Ehäminnoo tullukkaa. Mitä se vouhkaa?
HEIKKI:
- Vaen et oo tullu: Missäs se on se minun paras remonttihaalari? Se viherijä. Seoli sopivan välijä ja heleppo panna päälle.
LIISA:
- Jaa se kutale! Semmota ei kehtaa päälle vettää.
HEIKKI:
 - Vaan kun minä kehtaan. Missä se on? (mutisee) Turhaa pittää ravata kyselemässä.
 LIISA:
- Poltin se lehtijä polttaessa. Mies on ku menneisyyven haamu se niskassa.
 HEIKKI;
- Perhananperhana, pitihän se arvata.Millon minä oon sun kolttuja polttanu tae käöny komeroetasi penkomassa. Lukkoko tuo vajan ovveen pittää laittaa?
 LIISA:
- Mistä minä arvasin, että tämä vaatteen rytkyihin rakastuu. Anteeksi!
HEIKKI:
- Minnoo rakastunu vaen seoli vielä hyvä haalari.Samapa tuolle... Tärkijämpi asija tässä on se, että sinnet yhtää kunnijoeta ihimisen yksityisyyttä. Helekatti penkoo minun kaekki tavarat ja jopa pöytälaatikot.
LIISA:
- Nyt lopetat sen jumpittamisen justiin. Onkun pikku poeke jolla lelu on hukassa.
HEIKKI:
- On se mullaki oekeos puolustaotua.
LIISA:
- Mikä oekeos? Hah, sinähän oot aevan avuton, täötyyhän sinun tekemisiä jonku kattua perrään. Voe minun pikku poekaa. Tule mennään makkariin...?
HEIKKI( innostuen)
- Ootko ihan tosissaan? Keskellä päevää?
LIISA:
- Höperö! En kae minä satutäti oo.
HEIKKI
- Kulta, oot ihana!