KALLE KULKI KUMMASTELLEN.

Päivä kauniisti helotti,
tuuli lämmin leyhytteli,
linnut lenteli sulosti,
ilman halki viiletteli,
Kallen käydessä kylälle,
tovereita kohtaamassa.

Metsäpolku mutkitteli,
suurten kuusien lomassa,
kiven kiersi, kannon väisti,
silta vei puron ylitse,
Kalle kulki kummastellen,
luonnon kummia kokien.

Muurahaiset ahkeroivat,
kaikki raataen rajusti,
uupumatta uurastavat,
työssä joukolla mukana,
yhdessä on suunniteltu,
keko valtavan komea.

Kalle kiipesi kivelle,
paaden suuren hartioille,
sieltä huuteli salolle,
toitotteli torvellansa.

Metsä vastasi huhuillen,
toitotti myös torveansa,
kaiku veitikka vekara
piti siellä juhliansa.
Kyllä Kalle kummasteli,
tuota kaikua kovasti.

Jatkoi Kalle kulkuansa,
tuli suurelle mäelle,
näki Jussukka jäniksen,
siinä vastahan tulevan,
lasketellen tassuillansa?
Tuohon Kallekin heräsi
unta katsoi kummallista.