RAPU RAAHAUTUI MERESTÄ.

Laineet liplatti lipevät,
aallot vienot välkähteli,
rannan hiekalle hulahti
vesi lämmin läikähteli.

Nousi rannalle vedestä,
otus kumma, merkillinen,
kummallisesti eteni,
pyrstöpäällä tunnusteli
onko esteitä edessä,
vastuksia vaanimassa.

Rapu raahautui merestä,
saksiniekka sinnitteli,
yhä kauemmas kapusi,
mihin matka kulkijalla?

Miksi sakset on mukana?
Kangaskaupassa kovasti,
kankaita ja neuloksia,
rapu kauppahan livahti,
kohta sakset suikahteli.

Leikkas kankaita kapeiksi
suikaleiksi saksitteli,
ihan pieneksi punaiset,
vihreet jätti suuremmiksi,
sakset leikkaavat tekivät
kankaat kauniit kappaleiksi.
Jopa kauppias hokasi
oudon vieraan vierellänsä,
otti niskasta napakan,
lujan otteen otsaluusta,
pisti kattilaan katalan,
silppuavan saksiniekan.

Vesi kiehuen kohisi,
rapu kypsyi syötäväksi,
aivan herkuksi, namiksi
atriaksi kauppiaalle.

Lihat saksista lipaisi,
tarkkaan liemet nuoleskeli,
kuoret talletti punaiset,
pisti piiloon panssaritkin.

Teki kuorista kanotin,
paatin parhaan itsellensä,
purjeet pulleat pykäsi,
länsituulen tuttavaksi.

Meni kauppias kalalle,
valaan nosti virvelillä,
kalan kauhean kelasi
pian paattiin pienoisehen.

Syvyyteen pian sukelsi,
kanootti ja saalistaja.
Täytyy päätellä surulla,
saksimestarin tarina.