NOITA KOTKOTUS.

Noita Kotkotus,kamala,
rumanlainen koukkuleuka!
Asui metsien takana,
mökissä niin mainiossa,
siellä keitokset kyhäsi,
monet taikaliemet laati.

Noidan koipia kivisti,
akka tuota tuskitteli,
niitä hieroi ja siveli,
kipu yltyi vihlovaksi,
aivan tuskaksi tuleepi,
häiriöksi herkeääpi.

Johan Kotkotus kähisi
lueskeli suuret loitsut,
syljeskeli, mussutellen
hiirenhäntiä hädässä!
Hieroi nahkalla jäniksen,
kolottavaa koipeansa.

Eipä auttanut manaus,
eivät kiivaat karjumiset,
tauti tuosta vain paheni,
kivistykset kouraisivat.
Eipä Kotkotus tajunnut,
tilannetta tunnistanut!

-Kyllä taika on tehoton,
loitsu aivan toimimaton,
jos ei lääkettä kehitä,
voiteita ei valmistele.
Panen kerralla kovemmat
lääkkeet aivan ankarimmat.

Noita kattilan kohotti,
padan pisti pankollensa,
sinne yrttejä sipulsi,
mahtiviljat viimeisenä.
Vielä taikoja viritti,
loitsut kummat lausueli.

Pata paukkuen pohisi,
sinisenä sauhu nousi,
vaahto valkea kohosi,
hellan päälle hulmahteli.
Noita Kotkotus käkätti,
ilkeänä irvisteli.

Noita Kotkotus kamala,
keitostansa hämmenteli
siellä kaukana salolla,
korven tumman kuusen alla.
Musta kissa on keralla,
noidan nilkkaa puskemassa.

Noita Kotkotus havaitsi
kepeästi nousee jalka.
Kolli-Kotkale paransi,
noita-akan koipivaivat.
On hyvä ystävä parempi,
lääkkeitä ja voitehia!