oravata, kun käpyjähi oesi, vuan kun ei hammas pysty kun kävyt ovat jäässä. Eikä se maha mieli mettä keittää millää luontokappaleella joka yrittää henkiriepusa talaven yli raahata.

Seon meleko olematon tuon pikkusen linnunki elinmahollisuus. Suaketti muutama ramma tuota tyhyjästä tehtyä ruppija ja siihen on puhallettu henki.

Siihen kun rätkäöttee nelikymppiset, niin siinä hymy hyytyy, vaekka oesi kuinka ilolintu. Ruoka on jäässä ja semmosta jos mättää suolenmutkaan, niin johan se lämmönhiven kulluu sen ruuvan sulatukseen. Siinä taietaa heleposti ote oksasta kirvota.

Immeinen se ei ihan niin kurijassa asemassa oo, vaekkei oo rapijaa tämäkää. Kalijamija ja tuiskuja ja pahoja ilimoja. Koeta siinä sitte olla muka luomakunnan kunkku.

Kunikaallisuus meleko vähissä kun ketarat taevasta kohti pää halaki äplistellee mihin suuntaan se henki haluvaa maallisesta tomumajasta. Jos vähäkää on jälellä älyvä niin usseimmalla se mahtaa tuo lämpö vettää puoleesa, vaekka kuulusi vielä kirkkoon!!!!!