TULPPAANI.

Kulki tyttö metsässä iltaisin,
haaveillen jospa löytäsi tuppaanin.
Kukka tuo varmaan iloa elämään tuo,
kun kohtalo vain sen löytyä suo.

Tyttö maljakon kanssa vaelti vaan,
ei kukkia löytänyt ollenkaan.
Epätoivo jo valtasi tytön silloin ,
kun kotiinsa palasi yksinään illoin.

Oli keväinenpäivä se lämmin niin,
kun tyttö taas suunnisti maisemiin.
Oli maljakko yhäti kukkaa vailla,
ei näkynyt kukkia niillä mailla.

Tyttö istahtaa kannolle miettimään,
taasko aivan ilman mä kukkaa jään.
Yhäti on vaasini tyhjä aivan,
tulppaanin soman mistä vaasiini kaivan?

Hennon alun hän huomaa edessään,
se suurenee äkkiä itsestään.
Se on kaunis ja hehkuen tuoksuaa,
se hämilleen aivan tytön saa.

Ei katkaise kukkaa kukoistavaa,
vaan maljakon ylle sen asettaa.
Ja laskee vaasinsa tulppaanin päälle,
tuo ratkaisu tuntuu mielekkäälle.

Nyt tulppaani maljassa kukoistaa,
ja maljakko viimein kukan saa.
Hyvin hoitaen kukka hehkua suo,
ja muistoja kauniita mieleen luo.