taas viikko lopulleen. Mikä tässon kölliessä kun ruokaa ja lämpyvä riittää. Sorkkijaki sopivasti vaemaltaa ja räkäviisari tuhisee. Aevastellessa suap ruppi liikuntaa.

Sehä liikaottaa varpaessa asti kun oekein kahenperseen voemalla tirskaottaa, silimät iskee tulta ja voepa hajulukkoki falskata. Eikähän se tapataattu oo vaekka pikkusen lirahtaaki.

No, se puute tässä on , illalla vejin viime konijakit naamariin. Lauantaena ei kehtaa mennä hakemaan pitkärivasta, immeiset vielä luulee juopoksi.

Ei kae voe juopoksi sannoo kun puteli on riitelly pari kuukaotta. Ryyppy iltasin petraa runoratsuva. Sillä energijalla ratsastaa hyvin tuonne pikkutunneille.

Runova on kyllä syntyny! Voe taevahan maa! Montakymmentä räpellystä päeväässä. Aekanaan ne näkkee päevänvalon täällä blogissa.

Ei ne mittää taetetta pyri ees olemaan, koetan vaan luuva oman näkökuluman asijoehin, ylleesä humoristisen ja omasta mielestäni hauskan, en sitten tiedä lukijan tuntoja kuinka männöö perille.

Sehän ei kuitenkaan oo mun huoli. Se on annettu mikä on tarijottu. Ittekunki makunystyrät kertoo mille maestuu.

Joo, viettäkää mukava viikonvaehe, kukin tavallaan. Minä meinaan töllätä moottoriurheiluva, on niin mukava jännätä onko Heikki viimenen vaeko toeseksi! -O-