>
> PIKNIKILLÄ
>
> Keväaamuna kera savvaen ja repun,
> jotku näkivät kulukevan nuorekkaan hepun.
> Kera naesen niin tylikkään, myös soman,
> tuskin kukkaan luulee , että eokon oman.
>
> No he Kemmiin päen siinä marssivat,
> ja sen myönnän pikkusen lauloivat.
> Oli matkassa mukavaa lomamieltä,
> sopivassa paekassa poekettiin tieltä.
>
> Paesto aorinko männikkökankahalle,
> he istuivat kankaalle puijjen alle.
> Kevätuuli se puhalteli lempiästi,
> naesen korvaan mies jutteli hempiästi.
>
> Kun kevät jokkaisen villiksi saa,
> voi luonnossa kaikkea harrastaa.
> Korvasieniä kankaalla kasvaa oi,
> limanuljaskankin löytää voi.
>
> Siinä söivät sientä ja piirakkaa,
> kaikkea Suomenluonto tarjoaa.
> Ateria jo molempain henkeen otti,
> siinä söivät ja ......kuin hottentotti.
>
> Kyllä sieniruoka on ihanaa,
> nainen huokaa ja vaatii lisää vaan.
> Kyllä piirakkakin hyvin menettelee,
> mies sanoo ja siivuja vetelee.
>
> Mukava on luonnossa ruokailla,
> ei tarvitse mausteita huokailla.
> Marinaadit ja mausteet riittelee,
> kun näläkä tulee , heti luontoon mee.