LUSIKAN RAKKAUS.

Lusikoitten laatikossa
aikaa hiljaista elivät,
lusikat niin kaikenlaiset
kaikki niin eri kokoiset.
Joku pääsi joskus töihin
toiset laiskana lojuivat.

Tapahtui perin kamala
tapahtuma kummallinen.
Sitä kerrotaan kovasti,
kummastellaan jatkuvasti.
Miten rakkaus rävähti,
lusikan ja veitsen kesken.

Lusikka soma, sorea
varsi hoikka, ryhti ylväs
kasvot hohtivat hopeiset,
joskus kulta häilähteli.
Oli ylvästä sukua
lusikoitten aatelia.

Veitsi notkea, terävä,
uinui yksin laatikossa,
ilman ystävää yritti,
vapaa-aikaa nautiskella.
Hieman päätä sen pakotti,
helan kohtaa kouristeli.

Lusikka tuli lähelle
toisiansa suutelivat.
Kohta vannoivat molemmat,
ajatonta ystävyyttä.