KARHUT KALASSA!


Isä-Karhu paikan löysi
veden virtaavan lähellä.
Ongen otti pensaikosta,
syötin koukkuhun pujotti,
Äiti-Karhu vierellänsä
antoi neuvoja hyviä.

Hökäle myös sukkelasti
madon koukkuhun panevi,
sitten ongen sujauttaapi
aivan heitolla kovalla.
Mutta voihan kummallista
kuka kiljaisee takana?
Ongenkoukku riippumassa,
Hunajan korvassa koruna!

Itkee huitukka Hunaja,
valittaapi tuskiansa.
Isä-Karhu jo tulevi
seikkaa tuota katsomahan.
Eipä huomaa, kun Pökäle,
heittelee myös onkeansa,
koukku nappaakin nätisti,
Isä-Karhun hännänpäähän.

Mikä purpatus, murina!
Karhu otti kämmenellä
pennun niskasta otetta,
saadaksensa vimmoissansa
kuritella pentuansa.
Äiti-Karhu sukkelasti
esti aikehet katalat.

Äiti-Karhulla pätevät
konstit löytyy kunnolliset.
Kohta irti on kamalat
ongenkoukut kiusalliset.

Hunajalle jo pusuja,
vielä korvaan laastaria.
Kohta pikkunen typykkä
iloisena naureleepi.
Mutta onneton isukki
kömpii hiljaa peiton alle,
kun on tuskakin kamala,
kipu suuri hännänpäässä.

Hännäntupsusta peräti
kaksi karvaa katkenutkin!