LENNA LEHMÄNEN

Lenna Lehmänen märehti
navetassa parressansa,
mietti maailman menoa,
itseksensä ihmetteli.
-Kovin tylsää on oleilla,
viettää aikaa seisoskellen.

Mitä keksisi kujeita?
Miten riemun irti saisi?

Lenna Lehmänen tajusi
ulos nyt on riennettävä,
talvenriemuja kokea
Lenna mieluusti halusi.
Sukset hankki sutjakammat,
monot hankki koipihinsa .

Karvahattu suojaa päätä,
syöksylasit on sopivat.
Hiihtoliivit muodikkaasti
korostivat kurvikkuutta.
Kohta nousee töyryn päälle,
on rinne huikea edessä!

-Alta pois nyt kompurammat,
huutaa Lenna jo lipuen
mäenrinteen riemuisasti,
vauhti kiihtyy jo kovaksi.
Lennaa hirvittää jo moinen,
kohta rähmällään lumessa.

Sarvi katkennut on poikki
korva repsottaa pahasti.
Säpäleinä sukset aivan,
puku muodikas revennyt.
Hämillänsä katsoo Lenna,
mäkisuksien säleitä.

Lenna Lehmänen takaisin
navettaansa jo palasi.
Pisti suuhun heinänkortta,
tyytyväisenä märehti:

- Eipä kannata kehua,
Lennan taitoa mäessä!
Parempi sen on sisällä
rehujansa rouskutella!