PUHELIMESSA

  (Heikki ja LIISA istuvat kahvipöydän ääressä. Puhelin soi!)
  HEIKKI:
 - Mene vastaamaan, sulle se on kumminkin. Joku muori haluaaa juoruta.
  LIISA:
 -Enkä mene. Sulle seon. Hirviporukanukot soettaa.
  HEIKKI:
 - Pöh! Ne tähän aekaan. (Menee kuitenkin ja ottaa luurin)
 - Halojaa! No päevää! Tuo muija oli taas niin hittaassa virreessä...
  LIISA
 - Hetikö alot minua morkkaamaan?
  HEIKKI:
 - Ei kun käskee sanua terveisijä! Se niin naapureista tykkää...
  LIISA:
 - Sekö se on se juoruakka, se Malakijaksen Manta. Yksi mieliharmi.
  HEIKKI: (muljauttaa Hertalle äkäsen silmäyksen.)
 - Ei kun tuossa aikoo maitoja mennä hakemaan. Se kaekki asijat mulle sannoo.
  LIISA:
 - Hiijentakijakko sinä sitä juoruämmää aena suosit. Sano suorat sanat.
  HEIKKI!
 - Ei kun aekoo ottaa suurusämpärin samalla... No, minä annan!
(antaa kapulan Hertalle)
  LIISA:
 - Mantako se siellä? No, päivää päivää. Minä jo Heikille tuossa sanon, että sitä rakasta ystävää sitä Malakijaksen Mantasta oo kuullu mittää. On niin kun oes suuremmat voemat, se henkinen yhteys, sattunut kohalle... Ehei, Enhän minä parasta ystävää... Minä oon semmonen luonne, että en puhu kenestäkkää juoruja enkä muutenkaa pahhaa sannaa.
 HEIKKI:
 - Lopeta helevetissä se juoruvaminen. Sei oo ilimasta touhuva.
 LIISA. (puhelimeen)
 - Minun on pakko lopettaa kun tuolla ukolla on kova hinku töelle. Tuli kiireellä kahaville, se ku on niin ahane työmies. Tulehan käymään rakas ystävä. Minulla on ollu niin ikävä sinua. Kuulemiin.
 HEIKKI:
-Voi herija ja sen pikku apulaiset! Täytistäkö sinä meet kuhtumaan sitä muorija kahaville. Ei tämä oo mikkää kahavila!
 LIISA;
- Ei sitä kehtaa olla kuhtumatta, vaekka minuvaki sieppaa tosissaan sen muutaman vatuloinnit.Oesit sanonu sille, etten oo kotona!
 HEIKKI:
- Ite tuossa kaelotit niin , että oesi naapuriin kuulunu iliman puhelinta. Sinä sittet ossaa ollenkaa hillitä ääntäsi... etkä sanojasi.
 LIISA:
- No niin, johan se taas syyllinen löyty kun haettiin. Kokkeillaanko, en sano sannaa muutamaan viikkoon!
 HEIKKI
- Voi kun tekisitkin sen, saesi korvat olla lomalla. Milloin alotat?
 LIISA:
- On se meillä kummaa, aina pitäisi tuppisuuna istuva.Ei tule kuuloonkaa!
 HEIKKI:
- Kuka lienee ollut sellaista suunnittelemassa? Vaen oo nyt sen aekaa hilijaa että saa kunnon päikkärit vetästyksi!
 (Kellahtaa selälleen penkille)