raatoja taas viikonvaehteessa. Suomenkansan lissäös kääntyy äkkijyrkkään laskuun jos tämä meno jatluu. Jatkuuhan se jos pouvat jatkuu ja nehän jatkuu hammaan siihen asti kun syksy saa, tae Laokkasen ravattisonni? Kumpi listalla ekana, sen aeka näöttää.

Tämä postaos jää aevan asijattomaksi, kun mikkää ajatus ei löyvvä kohetta. Tottä puhhuin tutka ei ees päällä. Aivot vielä vajeltaa yöllisissa seikailuissa joeta oliki jännätä asti.

Kyllä se tuo oma uni on aena tojellisen elämän veronen. Sitton iteki kuin erimmeinen. Estotkae ri unija rajota? Sitä oesikki meleko epeli jos oesi semmonen kuin unissaan.

Se muuten kumma. Itte on harvon missää roolissa unikuvassa. Jospa sitä pyssyy ite siellä ohojaajan pallilla. Rooleissa seikkailevat tutut ja tuntemattomat. Hyvä niin.

Sensuurihan ei oo kuvija hipassu, etä joskus kuvat on melkoisen hurjia.

Kirijotus puolella on taas se tilanne että proosa ei kuluje yhtään. Runopuoli sen siijaan kulukee liikaaki. Runontapasi sensijjaan tulle kymmeniä päivässä.

Ittijäni jotenki viehättää noi virtuvaalihahmojen seikkailut. Olen lätkinyt niitä esille, vaikka viimestely eli hiominen jää tekemättä. Jopa lyontivirheet jää korijamatta, Mutta on niin kova into luoda uutta ettö sorvista tulleet jää hiomatta. Eipä ne niin suurta taitetta. Jonkunlaisia seikkailuja yritän hahmoille järjesstää. Monestihan se epäonnistuuki, Vae haetanneeko tuo=

Ei tuota ole kukaan valittanut, Tosin kommentoinnit ovat aika vähäisiä. No, eipä sen välä, näillä mennään. Huomiseen! -O-