OMPPU PULLEA PUNAINEN.

Omppu Pullea punainen,
riippui puussa korkealla,
siellä latvuksen lähellä,
ylempänä siskojansa,
aivan lehtien hämyssä,
oksan suuren suojuksessa.

Omppu Pullea punainen,
kannassansa kiikuskeli,
tuuli tuikea puhalsi,
heitti Ompun oottamatta,
sinne sammalten sekahan,
kotipellon pientareelle.

Omppu Pullea punainen,
katsasteli, kuulosteli,
oli päästänsä sekaisin,
huikeasti huumaantunut,
ilman halki huilatessa,
alas puusta pudotessa.

Omppu Pullea punainen,
ihmetteli itseksensä,
minkä kohtalon kokisi,
mitä sille sattumassa,
siellä sammalten seassa,
matalalla maan rajassa.

Omppu Pullea punainen,
näki Siili Sappuraisen,
tiellä tutkien tulevan,
tuhistellen, taaperrellen,
piikit pystyssä pitävät
poissa Mikko Ketkulaisen.

Huomaa Siili Sappurainen,
polun varressa omenan,
nuuskutellen pyöritteli,
jopas haukkasi palasen,
suuhunsa söi säälimättä,
Omppu Pullea punaisen
satu loppui surkeasti.