> KARHUMETILLÄ:
>
> Muuan lauantai -ilta aattelin,  pittää kävästä naapurissa.
> Kun olin koko päevän kylällä ollu, myöski käöny parturissa.
> Kyllä oliki veepee kuin James Dean,herrasmies aevan vaella vertaa.
> Kirkonkylässä kaekki naeset sen, mulle sannoevat  monta kertaa.
>
> Vähä niinku asijaa leohkimmaan, Heinon luokse mä vieraaksi menin.
> Siellä Heino jo keinussa istuikin, saonan jäläkeen punaisin nenin.
> Heinon emännän silimistä huomasin sen, että nyt tuli mieluisa vieras.
> Mutta Heino ei mittää tajunnu, meohkasi vaen ja käsiään hieras
>
> Sannoe Heino, terveppä sulle vaen, oli hyvä kun tulit kyllään.
> Katohan on se mettänkuningas, tuolla salolla ruvennu jyllään.
> Minä aattelin jospa me yhessä, sen kaatamishommaan lähtään.
> Sinä oesit mulle niinku tukena, kun mä karhua ohtaan tähtään.
>
> Veepeellähän ei ole tietenkään, mittään pikkuista vääryyttä vastaan.
> Heino käsiään huito ja muutenkin, näötti mitenkä, pyssy laokastaan.
> Minä kehasin hiukkasen isäntää, emännälle tietty ,silimää iskin.
> Sehän tietysti vihijeen ymmäsi, haki  molemmille skottiwiskin.
>
> Heino innoessaan oli ei malttanu, se vakkaotua edes maata.
> Minä vaan en tuollasta himova, koskaan ymmärtää kyllä saata.
> Heino pihalle tolovaa innoessaan, poteron kaevaa pihamaalle
> Emäntä mulle toesen wiskin tuo, akti  tuntui kai  tehokkaalle.
>
> Minä siitä kotia toemeotuin, Heino vaen sotaleikkejään leikki.
> Ei se minua edes huomannu, oli jyvällä naapurin -Heikki.
> Minä varroetin sitä, ei ihimistä saa, pyssyllä koskaan osotella.
> Heino huulien välistä mutisee, saa kae sitä vähä harijotella.
>
> Aamuhämärissä jo lähetään, kohti suuria mehtiä noeta.
> Juuri sinne missä ihimiset, ovat nähäneet kontioeta.
> Heino  juoksunytkää hippasee, perässä en minä taho pyssyy.
> Kaekki varusteet kannettava mun on, herra isä, se kuntua kyssyy.
>
> Mehtä synkkeni  kun siinä talsittiin, tultiin kuusikko mehtän suojaan.
> Karhu kuusten välistä katseli, aevan törmättiin siihen ruojaan.
> Väliä oli muutama metri vaen, Heino sannoo "ammunko suuhun?"
> -"Taljahan siinä ehyenä säelyypi, ammu vaan älä mihinkään muuhun."
>
> Heino jännityksestä jäökistyy, essiin sitten asseesa  kaevaa.
> Niin kun horkassa mies siinä tärisee, mikähän sitä oekein vaevaa.
> Kutin ensimmäesen se laokaesee , suoraan karhun ottavillaan.
> Vaekka karhun suu on avoinna,  aevan hollilla parhaemmillaan.
>
> Pari kertaa vielä roiskasee, mutta ei mittää vaekutusta.
> Kyllä Heinolle pittäes palijoki, antaa hommaan koulutusta.
> Minä Heinolle virkkaan:Miksikä sinä, ammut vaen tuohon ohtaluuhun.
> Se vakutuksen tekkee parraemman, kun asseen työnnät pevon suuhun.
>
> Heino tekiki työtä käskettyä, paeno asseesa pohojaan asti.
> Sehän tietysti heti vaekutti, kun peto kilijasi kamalasti.
> Siinä se nyt selällään mötjottää, Heino voeton malijaa nosti.
> En ymmärrä minä vieläkää, mikä siinä  kaavossa niin innosti.