- Sitä ei varmasti kukaan näh...
- Siis sittenkin. Olitteko yksin?
Alpertti alkoi hermostua yhä enemmän. Huomatessaan puhuneensa itsensä pussiin. Rauhattomana hän siirsi painoaan jalalta toiselle ja silmät räpsyivät yhtenään.
- Kysyin olitteko yksin?
- Tuota, yksinhän minä sieltä metsän kautta kiersin.
- Mitä te siellä työmaalla? Yöllä?
- Tuota vahtinahan minun piti olla. Vaan Hemppa kielsi kertomasta.
- Kukas se tämmöinen Hemppa on? Poliisi kysyi ikään kuin ei asiasta tietäisi.
- En minä tohdi kertoa. Hemppa on ärhäkkä toveri...
- Mutta sepä kun on pakko?
Alpertin pää pyöri villinä ympäriinsä. Hänen löysä pöksynsä persaus vapisi jännityksestä. Mutta kun apua tukalaan tilanteeseen ei näyttänyt löytyvän viimein sanoi:
- Se on tuo Heimo Jylkkä, Hemppa, minut sinne houkutteli. Lupasi kossupullon palkaksi.
- Vai sellainen Hemppa! Mitäpä se Hemppa vahtia tarvitsi? Poliisi kysyi niin kuin lapselta, huomattuaan ettei Alpertti ollut mikään ruudinkeksijä.
- No kun se fröökkinä veteli korville tiskirätillä niin Hemppa tahtoi kostaa. Kun ei se palkkakaan kihahtanut, vaikka tarpeen olisi ollut.
Kommentit