- Sitä ei varmasti kukaan näh...

- Siis sittenkin. Olitteko yksin?

Alpertti alkoi hermostua yhä enemmän. Huomatessaan puhuneensa itsensä pussiin. Rauhattomana hän siirsi painoaan jalalta toiselle ja silmät räpsyivät yhtenään.

- Kysyin olitteko yksin?
- Tuota, yksinhän minä sieltä metsän kautta kiersin.

- Mitä te siellä työmaalla? Yöllä?

- Tuota vahtinahan minun piti olla. Vaan Hemppa kielsi kertomasta.

- Kukas se tämmöinen Hemppa on? Poliisi kysyi ikään kuin ei asiasta tietäisi.

- En minä tohdi kertoa. Hemppa on ärhäkkä toveri...

- Mutta sepä kun on pakko?

Alpertin pää pyöri villinä ympäriinsä. Hänen löysä pöksynsä persaus vapisi jännityksestä. Mutta kun apua tukalaan tilanteeseen ei näyttänyt löytyvän viimein sanoi:

- Se on tuo Heimo Jylkkä, Hemppa, minut sinne houkutteli. Lupasi kossupullon palkaksi.

- Vai sellainen Hemppa! Mitäpä se Hemppa vahtia tarvitsi? Poliisi kysyi niin kuin lapselta, huomattuaan ettei Alpertti ollut mikään ruudinkeksijä.

- No kun se fröökkinä veteli korville tiskirätillä niin Hemppa tahtoi kostaa. Kun ei se palkkakaan kihahtanut, vaikka tarpeen olisi ollut.