Mari säpsähti hereille ja kului muutama kymmenen sekuntia, ennekuin Mari
oli paikallistanut itsensä matkustajakodin kotoiselle vuoteelle, Paavon
viereen. Hitaasti hän veti ilmaa ja koetti haihduttaa mielestään ikävän
tunteen.

Uni vaikutti kuitenkin niin paljon ettei Mari saanut enää unta. Kieriskellen rauhattomana ympäriinsä hän pohti kesänsä monia tapahtumia.

Marin kieriskelyyn Paavokin heräsi;

- Vieläkö mietit sitä serkkusi soittoa, kulta? Sinun pitää nukkua. Vauva oppii yövalvojaksi. Onko se valveilla? Paavo kysyi, silitellen Marin vatsaa.

- Heh hee! Niinköhän tekee. Mitenkäs sitä nukkuu kun ei nukuta. Aamukin alkaa olla.

- Ei minuakaan nukuta! Miten olisi...? Vai keitetäänkö kahvit?

- Jaa, sitäpä tarvitsee harkita, Mari sanoi härnäävällä äänellä.

- Ai, että kahvia?

- Hölmö! Kukas nyt kahvin valitsisi?

---

- Olettekos te Alpertti Konu? Virkaintoisen näköinen poliisi kysyi Lilyn työmaan konttoriin kutsutulta Alpertilta.

- Tuota, olenhan minä. Minkä vuoksi se konstaapeli kysyy?

- Minä hoitelen kysymykset. Te vastaatte lyhyesti ja selkeästi.

- Oletteko käynyt Paavo Lehtisen rakennustyömaalla?

- Täällähän minä fröökkynän töissä. Teidän pitää kysyä vaikka fröökkynältä.

- Kyllä se tiedetään, mutta oletteko käynyt Lehtisen talorakennuksella...?

- Tuota, minä en muista! Varmaankin joskus tulipalon aikoihin.

- Älkääpäs kiemurrelko. Ettei vaan tullut toissa yönä käytyä?