KASVOI KERRAN KAUNIS KUKKA

Kasvoi kaunis niitynkukka,
ojanreunalla yleni,
kauniimpi kuin toinen laisin,
ylivertainen peräti.

Terälehdet tihkui mettä,
väri loisteli punaista,
kukka tuoksui huumaavasti,
tuoksu laajalle levisi.

Suuri saapas kukkaa polki ,
kauniin turmallaan tuhosi,
maahan ruhjoi kaunokaisen,
kedonkukkasen ihanan.

Suri tuota pieni Liisa,
Marja tyttönen murehti,
eikö koskaan kasvamassa,
niityn kaunotar komea.

Kesä jälleen tullessansa,
tuopi niitylle värejä,
kesän meille saapuessa,
kukat nousee taas ihanat.