>                   MAITOMIEHEN MATKASSA 2.
>
> Syksy kun rupes kovin ahistamaan, jälleen  Maetomies soetti mulle.
> Vesipoeka kuule,  mulla ehotus, mukavanlaenen oesi sulle.
> Aijjon Kanarialle matkustaa,  lähe kanssani joukkoon tummaan.
> Siellä varmaan kaikkea tapahtuu, sekä yhtyypi monneen kummaan.
>
> Minä vastasin veepee on köyhä mies ,ei sillä rahat semmoseen riitä.
> Tuplaämmä minulle vakkuuttaa, älä veikkonen huolehi siitä.
> Kyllä blondi meille kaeken kustantaa, viimme yönä saen siihen luvan
> Minun tarvitti vaen sille  luvata, että tuon sille VP:n  kuvan.
>
> Maetomies sitte mulle valittaa , ottaesikko hän puimurin mukkaan.
> Työaekaa kun siinä kuitenkin, mennee niin valtavasti hukkaan.
> Minä lohutan häntä ja sanon sen, siellä paremmat puimurit puivat.
> Siellä oekejat turistit tietysti, koko päevän vaen naevat ja uivat.
>
> Maetomies tyytyi siihen, sano kumminkin, mukkaan aenakin evästä otan.
> Pari koppaa aenaki keppanaa, ja tietystiki  pissipotan.
> Lisäksi kotikylän tuotetta, otan muutaman putellin mukkaan.
> Sillä selevin päen tätä reissua, en tehä minä   aekonukkaan.
>
> Mikäs siinä, sitte konneeseen kiivetään, mutta mitä mun silimät näkkee.
> Seoramatkalle tietysti lähössä on, niin monenlaesta väkkee.
> Mutta heti mä nään siellä tuttujakin, siellä nään iki-ihanan Paalin.
> Iliman muuta mä iliman vaeheita, sen viereen itteni haalin.
>
> Tissistä sitä ensiksi puristan, se on rangaistus viimmeisestä.
> Mutta tietäähän tuon  se mitä vaekuttaa, narut ei enää Paalin kestä.
> Minut suudelmiin melkein tukehuttaa, aivan liki mua ittesä paenaa.
> Herra isä! jos Kanarialle kestää tää, vesipoika on varmaan vaenaa.
>
> Paalin korvaan kuiskin , että mitenkä on? joko katumus rintaasi  raastaa.
> Paali aikookin hotelliin kun saavutaan, minut taisteluun kuumaan haastaa.
> Sanoo Korsi oli silloin saatava pois, kenttä nyt on kokonaan minun.
> Vesipoikani haluan kokonaan, minä olla vain yksin sinun.
>
> Kattelen Maetomiestä ja huomaankin, poeka Kossua naamariin vettää.
> Aevan yksin saa evväetään naokkaella, puhekaveria ei oo kettää.
> Minä sille kättäni heilaotan, kysyn: mitenkäs se  puimuri kulukee?
> Tuplaämmä vaen minua vilikasee,  paheksuu, että oon liian julukee.
>
> Paali koko ajan minua kopeloe, joka puolelta tutkii ja nuuskii.
> Silimät kiinni naottii ja unelmoe, väliin saa intohimon puuskii.
> Viimein Kanarialle me saavutaan, Paali kanssa me hotelliin mennään.
> Mitä myöhemmin siellä tapahtuu, sitäpä  minä kerro en ennään.
>
> Maetomiehen nään myöhemmin illalla, mulle sannoo:kyllä puinti nyt maettaa.
> Vaekka täällä niin kiviset pellot on , ei se Sampon kulukua haettaa.
> Suulla pärisyttäen hän jatkaapi, pitkin katua,  muka rattia vääntää.
> Kun katu loppuu niin vekslaten ",puimurin",hän uuvelle laestille kääntää.