>                       POSITIIVINEN RUNO.XXXXXX
>
> Veepee kun on solitaarinen mies, ei se koskaan sano ei.
> Ilemari kaoniissa kirijeessään , multa vastustuskyvyn vei.
> Tottakae sen pittääpi Ilemarin, ihan oma runo saaja.
> Ettei arvostuksessa paremmat, häntä montun pohojalle kaaja.
>
> Ilemari on minun mielestäni, mies perteenin jämy ja hyvä.
> Hänen vakkaamuksesa elämään, on tunteikas ja syvä.
> On muutenkin jämti on toemissaan, ja lisäksi viisaskin.
> Ei koskaan vahingossakaan -  mene niihin "vipuihin"
>
> Kaikki vaikeat asiat käsittää, niihin ratkaisut helposti löytää.
> On raitis mies ei milloinkaan, pullo korista hänen pöytää.
> Hyvin harras on ja nuhteeton, ei tee hän vilppiä missään.
> Ja "köyhien ystävä" titteli, on hänellä toki nimissään.
>
> On nuorisoseuran vetäjä, sen kaikki huomannut on.
> On Ilemari  meidän kylällä, aivan persoona verraton.
> Kylätoiminta kyllä kukoistaa, täytyy siitä nyt kiittää häntä.
> Saatte olla varmoja Ilemari on paras maaseuvun isäntä
>
> Kasvaa vilijat ja lypsää lehemät, kaekki hommat on hanskassa.
> On siatkin kasvanu  suureksi niin, ollaan aevan kuin Tanskassa.
> Kanat munnii ja lampaat kasvavat, se käö ,kun homman taitaa.
> Ei Ilemarin taijoelle taijja olla, mittää  reonaa eikä laetaa.
>
> Ulukomuovoltansa Ilemari on , melekeen kuin Taono Palo.
> Usein kammaristaan iltaisin, heijastuupi yöhön valo.
> Siellä ihailioitaan hän palvelee,  heille kallista aikaa antaa.
> Niin onnellinen ystävyys, hedelmää niin kaunista kantaa.
>
> En voi mistään häntä moittia, hän mies on minun mieleen.
> Jos häntä joku meinaa moittia , niin varmasti menee pieleen.
> Ilemarille malja nostetaan,  hän ansaitsee sen varmaan.
> Seuraavaksi pressaksi nostetaan, saa väriä  elo harmaan.