Paavo oli ottanut työmaan ohjat käsiinsä. Hän käski laskea nosturin korin alas. Nosturi oli konevuokraamosta vuokrattu kevyt henkilönosturi. Nosturin kehikon portti repsotti avonaisena josta Kari oli kammottavin seuraamuksin syöksynyt alas. Eräs työmiehistä nousi koriin sen laskeuduttua maahan. Hän tutki tarkoin korin kehikon ja varsinkin portin lukkolaitetta. Viimein hän kutsui Paavon paikalle.

- Eihän isäntä nyt säikähdä? Kuitenkin minusta näyttää että tuota portinsalpaa on käsitelty. Jo ihmettelin miten se pomo, kokenut rakentaja tuolla lailla?

- Pentele niinpäs näkyy. Sahattu melkein poikki. Tämä on poliisiasia. Taisi olla vika tikki kun kiirehdin talon valmistumista. Soitin rakentajalle. Oli melkoinen yllätys kun sekin firma on Kuljun veljesten lafka.

- Niinhän se on. Kuljulla tässä töissä ollaan vaikka eri rakennuksella. Se Amerikan naisen house, vai mikä se on? Ei hetkessä valmistu. Ja onhan siellä vanhempi Kulju pomona. Kari oli niin innokas noihin päätä vaativiin hommiin. Sillä ei päätä palellu.

Paavo soitti heti poliisille. Ruumisauto oli hakenut Karin elottoman ruumiin. Mari oli vienyt Lilyn tuttuun aittaan lepäämään, vuoteelle jossa Mari itse oli tulipalon aikoihin levännyt.

- Minä ei tietää, mitä minä nyt tehdä? Minä kasvattaa Kari minun firma pomo. Minä olla se päällysnainen. Minä olla paras viihdyttäjä. Ooh, minä tietää. Kaikki olisi mennä kuin tanssi.