harvakudoksiseen neulepuseroon. Hiukset hän harjasi pienelle nutturalle
päälaelle. -Varsinainen mummeli, hän hymähti peilikuvalleen.

Paavo oli lähtenyt rakennukselle jo varhain. Hän oli luvannut käydä
hörppäämässä mennessään aamukahvit matkan varrella leipomon kahviossa.
Paavolle Mari ei ollut kertonut orastavista suunnitelmistaan tulla
päiväksi rakennustyömaalle. Vaikka työtehoa hidasti jonkin verran
pienoinen lisäpaino, tiesi hän pystyvänsä siivoamaan työmaan jätteitä
siinä kuin kuka tahansa. Nyt kun työ oli edennyt pitkin harppauksin, oli
siivottavaakin runsaasti. Mari toivoi, ettei olisi haitaksi muiden
työlle, mutta paikan päällähän sen varsinaisesti pystyisi arvioimaan.

Matkan edistyessä Mari toivoi yhä enemmän pääsevänsä pian perille.
Anelman auton iskunvaimentimet olivat jo elämäntehtävänsä tehneet, ja
auto vaappui ja pompotteli tien pinnan muotoja kertaillen. Lisäksi
peiliin ripustettu tuoksuva wunderbaum oli aiheuttaa Marille
hengenahdistusta. Hiljaa oli Marin mielessä kypsynyt päätös olla
kysymättä Anelman kyytiä enää toiste. Kireästi hymyillen Mari kiitti
kyydistä, poistuessaan tien liittymässä. Anelma lähti liikkeelle kaasupoljinta suruttomasti polkaisten. Mari katsoi hetkisen hänen peräänsä. Kun aavistuksenhieno pöly oli laskeutunut, ja ilma raikastui, Mari kääntyi
sivutielle.