VILLE VIIDAKON KUNINGAS

Viidakossa virnisteli Mauri marakatti
marakatin velipoikaa tuollainen nauratti
pelleilyä vilkasta kestikin vähän aikaa,
kun jo Ville Kuninkaan karjahtelu kaikaa.

Ketterästi marakatit nousi suureen puuhun
eipä ollut aikomusta jäädä suureen suuhun,
Marakatit ilkkuen ne kuningasta moitti
Ville heitä karjumalla peloitella koitti.

Oksilla ja hedelmillä leijonaa ne viskoi,
Ville aivan vihoissansa puusta kuorta kiskoi.
Mauri sinne oksanhaaraan teki pesän vainen
marakatin yöstä tuli aivan toisenlainen.

Mauri sekä velipoika nukkui oksanhaaraan
tottuneet ne viidakossa oli moneen vaaraan.
Villen karjunta se oli unilaulu parhain
aamulla taas marakatit heräilevät varhain.