HEVOSTELUA !

Ison Herran tallissa ori on tumma.
Rotuhevonen kuuluisa on tuo humma.
Iltaisin Iso Herra sitä radalle vie.
Toisinaan vain tukossa on tuo tie.

Iso Herra hyvin oritta hoitelee.
Hyvin hieroo ja rasvoilla voitelee.
Kyllä komea on, se mun täytyy myöntää.
Kun se tallinovesta päänsä työntää.

Oriin niskassa harja hulmuaa.
Se oriin uljuutta korostaa.
Kun se päätänsä nostaa ja korskahtaa.
Lähiseutujen tammat se kuumaksi saa.

On Heinolla pelkkä työruuna vain.
Ja en sitä minä ymmärrä vieläkään lain.
Miksi Ison Herran  kilipaan haastaa.
Jo silloin pelko minun syväntä raastaa.

Iso Herra ottaa riemuiten haasteen vastaan.
Heinon ratsua vilkaisee ainoastaan.
-Työruuna? ei ratsuksi siitä oo lain.
Aivan helpon voiton mä jälleen sain?

Ovaalirata kummankin edessä on.
Iso Herran ori on malttamaton.
Se kuopii ja päätänsä heiluttaa,
Heinon ratsulla pää alas nuupottaa.

Lähtölaukaus kimeä kajahtaa.
Se Heinonkin ratsuun virkeyttä saa.
Alkumatkasta ei tule eroja lain.
Molemmat kannuksia, kylkiin painaa vain.

Turvanmitalla Heino jo johdossa on.
Kun tekee sen katkeran huomion.
Jokin pullo Herran kädessä lie.
Sitä oriinsa, mustan, hännän alle vie.

Kuin raketinvauhdin nyt ori saa.
Kaikki aidat kaatuu ja ryskyy maa.
Heino ruunansa nolona radalta vie.
Kovin katkera miehellä ajatus lie.

Iso Herra orittansa taputtaa.
Kyllä tärpätti siihen vauhtia saa.
Heino puolestaan ruunansa talliin vie.
Ei milloinkaan ruuna, oriin veroinen lie.