MALVIINA JA MIINA

 ( Malviina saapuu Miinan mökille. Koputtaa)
 MIINA (itsekseen)
  - Kuka ruoja se vielä tähän aikaan tullee. Pittää olla ajattelematon jos näen myöhään kyllään pakkaotuu. On kae se aokastava,
 MALVIINA
 - Iltaa lähin sanomaan. Iltalenkillä olin niin päätin käyvä Miinaa tervehtimässä. Mitempä sinnoot voenu, kun vaen mökissäsi tursotat. Mikset sinä liiku.Telekkarissa sanottiin, että pittää liikkua.
 MIINA
 - Omapa on asijani liikun vaeko kiikun. Mitä se vieraelle kuuluu? Kaeken maaliman vouhotusten perässä juostaan ja sitte valitettaan kun on siltä kipijä jä täältä kepijä. Sen ite tietää miten ellää!
 MALVIINA
 - Minäpä kuulin tuolla kylällä, että Purmosen Bertta on kaatunu ja lonkkaluu poekki.
 MIINA.
Hölökätkäähän enempi. Siinä ne luu vahavistuu.
 MALVIINA:
 Miinahan on nyt ärsyllä päällä.Oletko sinä kuinka kipiä.
MIINA:
Jo on ihme, ettei ihminen saa rauhassa olla omassa mökissään.
MALVIINA:
- Tuo eijoo oekijaa. Mökkihöperpksihän sinä oot tullu!.
MIINA:
-Etteikö seinähulluksi? On se jo ihme ja kumma kun tullaan ommaan mökkiin haukkumaan.
MALVIINA:
- Hommaisit miehen juttukaveriksi.
MIINA.
- Eikö se Miinalla mene jakeluun. Minä elän niin kuin itte parhaaksi näen.
 Katteeksiko sulla vihilassee, kun ukkosi kuuluu mukiloevan sinua joka viikonloppu.
MALVIINA:
 - Tuo on höpöpuhetta. Ihimiset levittää perättömijä juttuja.
MIINA:
 - Ei se minua liikaota. Tulimpa vaen sanoneeksi! Oliko sulla oekijaa asijaa?
 MALVIINA: (nauraa)
 - Miinassa on nyt niin paljon sähkyä. ettei parane tämän enempää jutella. Heihei!
 MIINA:
 - Asijalle saa tulla vaen ei haukkumaan. Hyvästi! ( Lyö oven kiinni!)