HEINON KONEET.

Heino mielellä pahalla,
katsannolla synkeällä,
herää hommiinsa kiroten,
puolenpäivän tietämissä.

Onhan synkkänä toveri
kamraatia korpee kyllä,
kun on tehtävä urakka,
joka päivä selvittävä.

Läpsii vaimoa kylille:
- Älä siinä laiskottele,
tänäänkin pitää keritä,
koneet kaikki käynnistellä.

Vaemo pieraisee pakana,
tuhahtellee tuskissansa,
johan saattavi sanoiksi,
ajatuksen miettimänsä.

- Mulla kiehuupi vähäsen
sisuksissa aikalailla,
kun et kunnolla kykene
traktoreita vaihtamahan.
Se on ainaista hinausta,
kamppeen käöytiin kiskomista,
nuiden saakelin romujen,
kaatopaikan vempaimien.

Se on Heino muuta mieltä:
- Älä onneton selitä,
onhan kamppeet kunnolliset,
aivan itseni ikäiset,
vuosimallit loistavimmat.
Pistä rytkyjä äkisti,
Valmetti on roikan päässä,
jospa onnistuu jotenkin,
käynnistellä starttaamalla.

Souvi alkaakin somasti,
paukahtellee Suomenrauta,
lupailee kone kovasti,
savu täyttää Leinon seudun.

Yksi pytty jo mukana,
Heino starttaa taukoomatta,
katseen nostavi ylemmäs,
rukoileepi Luojaltansa:
- Oi sä kamppeiden kuningas
iske henki härvelihin,
tee taas ihmeesi minulle,
anna voimaa Valmettihin.

Jopa hirnahti hevonen,
potki Valtra valtavasti,
lieskat lensi suuttimista
kampe kauheesti kärysi.

Kämmenensä Heino painoi
vasten poskeaan punaista,
virkkoi sitten vaimollensa:
- Jopa pelkäsin sitäkin,
että joudut työntämähän,
tuonne töyräälle isolle,
mäkistarttin saadaksemme.

Valmet pyörikin hyvästi,
Heino etsi kettinkiä,
Lampo seoraava olisi,
käynnistyykö italiaano?

Lampon koppihin komuroi,
vetää vaimo Valmetilla,
vaan on jäätikkö sileä,
kumitossut lipsahtavat.
Pyörii joutavaa Nokia,
lukon painaa Heino päälle.

Eipä auttanut lukitus,
menee Lampo kylki eillä,
ojaan luisuu tuo hökötys,
Italian kampe kuuma.
Valmet kiskaisee vähäsen,
Heino huitoo kauhuissansa,
kaasua lisää hemesti,
taas on tiellä Lamportsiini.

Tulee vastahan sorakko,
siihen iskee Lampon pyörät,
johan kiepsahtaa yhesti
kierorauta moottorissa.
Savu seudulla sakea!

Nyt on tullut Voortin vuoro:

Ensin öljyä kovasti
entinen on vuotanunna,
sinne Leinolan pihalle,
runoilijan kartanolle.

Pilotti purkista pisara,
suihkaus suoraan sieraimehen,
sitten voidaan jo vedellä!
Vaimo vaikenee vasiten,
silmäökset on myrkylliset.

Puolituntia vetoja
johan nousee usva sieltä,
pakoputkesta rumasta,
ruosteisesta räppänästä.
Heino hihkuen sanovi:
- On se sielulle hyväksi,
syädämelle virvoitusta,
kun on kampeita lujasti,
käynnistyvät järkiänsä!

Tulee vierehen Setorin,
polvistuvi vierellensä,
sanat pyytävät sanovi:
- Lähde vielä pyörimähän,
se on tärkeää minulle,
pojalle niin potrakalle,
konemiehelle kovalle.

Kohta Setkakin savuten,
joukossa on uljahassa,
Heinon kamppeitten rivissä,
romurautain näytöksessä.

Ehdottaa yhä isäntä,
emännälle suostutellen:
- Vedetään tähän lisäksi,
Customi ja Petteriki ,
Pösö tietysti rivihin
Volovo myöskin ilman muuta.
Husku myöskin lypsylaite?
Partahöyläkin pitäisi...
on kalustoa valtavasti.

Heino huumassa kovassa,
juoksee pitkin pientareita,
onnentunteessa syvässä,
hekumassa herttaisessa.

Päivä painuvi levolle,
taas on kaikki käynnistetty,
kunpa sais riviin lisäksi,
Majurinkin sarvipäisen.

Taasen joutuvi hemesti,
piipaa-auton soittamahan!
- Kunpa selviäis ohitse,
kevätaika vaarallinen,
joka antavi kipinän,
toimiin turhanaikaisihin.