TAKAAAJO !
Pösö kuluki kuin ilimassa lentäen,
Suurella Herralla tiukat paekat.
Kissalanpojat kuullet olivat sen,
oli Heino juonu vahavat saekat.
Rikoshan se on aotova kulijettaa,
viinahöyryt jos hummeetin sekottaa.

Heinon naapuri oli sen huomannut,
päevälevolle käyvessänsä.
Polliisille kiireellä soettanut,
polttaa halusi kyykyttäjänsä
Pillit vinkuven, siniset vilkkuen,
saapuu polliisi, juntteja ilkkuen .

Peiliin Heino kattoo ja huomaa sen,
Saapin vilikun jo kaokaa siellä.
Nopijasti lukkee rukkouksen,
että pysys sillä kaitalla tiellä .
Petallin sitte pohojaan survaesee,
sivutielle kurijalle kurvaisee.

Rattimieshän on Heino tiijetään,
alakaa ettäesyys Saappiin kasvaa.
Peräkontti sitte aokejaa itsestään,
pakoputkesta lentää rasvaa.
Sinivuokot alkaa taas tavoittaa,
tuota kuulua mestarikaasuttajaa.

Heino kaohulla taakseen vilikassee,
polliisit jo heiluttaa kättään.
Heino mutkat suoraksi oekaisee,
lissää kaasua Pössöön mättää.
Pakoputki poes lentää kokonaan,
polliisit alakaa kalijuaan raapimaan.

Nyt Heino jo noituu tyhymyyttään
sillä tiehän on umpiperä.
Pakomatkasta alkaa nyt viimmestään,
tylsäksi mennä paras terä.
Pösön tienlaitaan viimmenki pyssäöttää,
polliisi Heinon luokse löntystää.

Kun polliisi tuntee aotonkulijettajan,
nöyrästi heti anteeksi annoo.
-Eipä tietty että aoto on evustajan ,
hän itkuisin silimin vannoo.
-Ota muutama kullaus muumia vaan,
sitten voit taasen lähtiä ajamaan.

Kyllä päättäjän paikalla on mukavaa,
tehä saa melekein mitä tahtoo.
Laki luottamusmiehiä armahtaa,
rikkeet sormijen läpitte kahtoo.
Kunnanvaltuustoon kun päästä voes,
immeiselle se suuri aotuus oes.
>