SEISONTAVAKKUUTUS

Reppumies illantullessa päätti niin
tämä yö mennee naemishommeliin.
Nyt riemurieska repiää kahtia,
onneksi tuli tehtyä sahtia.

Reppumies sahtijansa lipittää,
illalla eokon sänkyyn kipittää.
Mutta voe juma! etteen ei ota tuo,
se kiusallisen sävyn hommaan suo.

Reppumies allapäen tuota hunttaelee,
että mitenka asiassa selevinnee.
Yhtääkkijä ilimeesä kirkastuu,
Ja naoruun vettäytyy apia suu.

Ohan mulla se seisontavakkuutus,
on tehtävä korvausanomus.
Jospa Pohojolasta nyt kysäsee,
millälaella ne asijan varmistanee.

-Se on Reppumies kun soettelee.
Kyllä luoja lastasa koettelee.
Firmassanne mulla vakkuutus on
Nyt on aeka korvauspalakkijon.

-Mihikähän anomus tehtänee?
Reppumies neitokaeselta kyselee.
-Millon vaen kun on kulukua täälläpäen
Anomuksen voi tänne jättää nimittäin.

No, kulukua on kun minä tästä lähen,
tokihan se kannattaa, korvaoksen tähen.
Sinne konttuurilleko suoraan tuun?
sielläkö sitä panneotaan testaeluun?

Sannoo neito: - Tänne suoraan vaan,
täällä päästäänki heti asijaan.
Lomakkeet kaekki täällä jo valamiina on,
voen tehä jo ennakkoarvion.

Reppumies aevan naoruun ratkijaa.
-Nyt ei haettaa jos fiilikset katkijaa.
Korvaosanomukset heti sisään vaan,
korvaukset suuret, heti kätteen saan.

Reppumies heti ajelee kaopunkiin,
sinne Pohojolan komijaan konttuuriin.
Lasioven läpi jo näkkee sen,
aevan hemasevan neitokaesen.

Reppumies repun selästään heittää pois,
että helepompi suorittaa testaus ois.
Sitte ovelle koputtaa, sen aukaisee,
tiskin ääreen mennee ja kumartelee.

Sannoo: -Mulla on se seisontavakkuutus,
täälläkö oli testata tarkoetus?
Joko heti minä heittää housut saan,
näkkee neiti ei seiso ollenkaan