>
>                      MÄKELÄN EMÄNTÄ!
> Siellä  järvet kirkkaana läekehtii, siellä synkeät metsät huojuu.
> Siellä ei kuulu liikenne, melu muu, siellä virtaisat kosket kuohuu.
> Siellä jossakin syrjässä asustaa, pienen perukan kylänväki.
> Siellä kovin harvoin nykyään , uusi lapsi, päivävalon näki.
>
> Väki vanhaa oli,mutta Mäkelään, poika  nuoren emännän otti.
> Tyttö  kaupungista oli syntyjään,mutta poika nuorikkoon luotti.
> Se oppii, jos oppia haluaa, sanoi poika, ei virkkonut muuta.
> Ja jos nuorikolta jotain kysyivät, tyttö vaieten vain nyrpisti suuta.
>
> Sukupolvenvaihdoksen tekivät, vanhat kirkolle muuttivat .
> Innolla nuori polvi Mäkelän, rakennuksia uusivat
> Pantiin aivan uusiksi navetta, asuntoakin remontoitiin.
> Ja voimalla nuoren rakkauden, urakalla  ahkeroitiin.
>
> Oli Mäkelän emäntä ahkera niin,  halu aina  oppia uutta.
> Ja kekseliäs oli luonteeltaan,kaikkeen osoitti innokkuutta.
> Kylänväki jo katsoi kadehtien, Mäkelän  talon menestystä.
> Ei nuorikko saanut kylällä , minkäänlaista ymmärtämystä
>
> Naapurit alkoi takana puhumaan, kaupunkilainen hepsankeikka,
> Niin on se hurja luonteeltaa, kyllä huomattu on se seikka.
> Ei ruokaakaan se miehelleen, taida joka päivä laittaa.
> Kun isännälle, meillä käydessään, niin hyvin kahvipulla maittaa.
>
> Ei emäntä yhtää piitannut, kyläläisten juoruilusta.
> Ei edes  yhtään sanonut, itselleen mitään puolustusta.
> Eli vaan hän omaa elämää, miehen rinnalla ahkeroiden.
> Ei turhia jäänyt suremaan , juoruja kylänakkojen noiden.
>
> Vuodet vieri ja perhekkin lisääntyi, kaikki näytti onnistuvan.
> Naapurit ympäriltä vain väheni,kylä kokonaan näytti kuihtuvan.
> Mutta Mäkelän emäntä päätti niin, kylästä viimeiseksi lähettäisiin.
> Vaikka syrjässä oltiin niin kuitenkin niin, toki täälläkin toimeen
> tultaisiin.
>
> Tuli uusi aika ja kehitys, päätti maaseudun kokonaan tappaa.
> Joka puolelta sinne Helsinkiin , nyt kansalaisia lappaa.
> Mikä viisaus asiaan sisäältyykään, sitä jokainen ihmettelee
> Kun aivan henkitoreissaan, maaseutu hengestään taistelee.
>
> Mäkelässäkin pakon edessä, piti kinttaat lyödä tiskiin.
> Siellä syrjässä ei enää kannattanut, sioittaa niin suureen riskiin.
> Mäkelä nyt kesäpaikka vain on, kaupungissa perhe asuu.
> Mutta MÄkelän emännän rinnassa asuu vieläkin maalle kaipuu.